Tivin julkaisema maksumuurin takana oleva artikkeli Asiantuntijat avautuvat julkisten it-hankintojen haasteista: ”Rehellisesti sanottuna pelko on todellinen” laukaisi halun avata omia ajatuksia aiheeseen liittyen.

Täytyy myöntää, että kyllä itsellänikin aikanaan julkinen hankinta ja hankintalain ”jäykkyys” tuli yllätyksenä yksityiseltä sektorilta julkisen puolen hankintoihin siirtyessäni. Toisaalta molemmilla puolilla pöytää toimineena olen saanut aiheeseen perspektiiviä ja ymmärrän tarpeen pilkkujen viilaukselle. Se mitä tarjouspyynnössä ei lue, siitä usein maksetaan lisää. ”Pelin hengen” ymmärtävät tarjoajat tarjoavat juuri sen vaaditun ratkaisun, ei yhtään sen enempää.

Hankinta on julkisille hankkijoille haastava ja hankintalakia ei voi sivuuttaa. Ei myöskään riitä, että osaat hankintalain vaikka unissasi, sinun tulee olla tietoinen myös oikeuskäytännöstä eli lain tulkinnasta. Se mikä eilen oli todettu sallituksi, ei kenties tänään olekaan sallittua. 

Aito neuvottelu ja kumppanuudet

Se mitä yksityisellä puolella voidaan juohevasti tehdä on aito neuvottelu myös tarjouspyynnön jättämisen sekä tarjousten vastaanottamisen jälkeen. Hankkijan ei tarvitse etukäteen tietää kaikkia huomioonotettavia seikkoja tai niitä ”pilkun paikkoja”. Toki julkisen puolen tarjouspyynnön voi jättää ”ketteryyden nimissä” myös avoimeksi, mutta tällöin haasteeksi tulee tarjousten vertailu. Hankkija voi myös joutua tilanteeseen, jossa toimitettava ratkaisu ei mahdu budjettiin tai toimittajalla ei ole kyvykkyyttä täyttää tarpeita (siis niitä, mitä ei koskaan tarjouspyynnössä ilmaistu). Onnenkauppaa sanoisin.

Yksityinen puoli voi myös luoda toimittajiensa kanssa aivan toiseen tapaan pitkäaikaisia, kehitykseen ja innovaatioihin panostavia, sekä molempia osapuolia hyödyttäviä kumppanuuksia. Hankintalaki ei ole suitsimassa sopimusmuutoksia, kuten julkisella puolella. Sopimuskaudella ei siis hankintalain mukaan passaa olla liian ”innovatiivinen”. Solmittuun hankintasopimukseen ei tule tehdä olennaisia muutoksia. Toki it-puolen järjestelmiä koskeviin sopimuksiin tuodaan perinteisesti kehitysmahdollisuuksia, mutta niissäkin on rajansa. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, kuten kaikki tiedämme ja sitä kuuluisaa kristallipalloa ei hankkijalla ole käytössään.

Hankinta-asiantuntija vai ennustaja?

Julkisen hankkijan ainoana ”mörkönä” ei ole se joutuuko kilpailutus markkinaoikeuteen. Seuraava steppi on sitten sopimuskausi. Siellä pientä julkista hankkijaa ”vaanii” Kilpailu- ja kuluttajavirasto, tuttavallisemmin KKV. KKV:n yhtenä tehtävänä on mm. edellä mainittujen, kiellettyjen sopimusmuutosten valvonta sekä hankintailmoituksessa ennalta ilmoitettujen ennakoitujen arvojen noudattamisen valvonta.

Käytännössä julkisen hankkijan toimenkuvassa tulisi siis olla maininta ennustajan kyvykkyyksistä, sillä tulevaisuuskin olisi hyvä osata ottaa huomioon tarjouspyyntöä tehdessä. Muussa tapauksessa ei auta kuin järjestää kilpailutus uudelleen. 

Edistääkö hankintalaki sille asetettuja tavoitteita?

Hankintalain tavoitteeksi on kirjattu seuraavaa:
”Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.”

Tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia, mutta edistääkö hankintalaki todellisuudessa sille asetettuja tavoitteita?

Onko se tehostanut julkisten varojen käyttöä vai tuonut mittavia lisäkustannuksia? Tukeeko se innovaatioiden syntyä? Millä keinoin se edistää kestävien hankintojen tekemistä? Entä edistääkö se kilpailutuksilla saatavien tuotteiden ja palveluiden laadukkuutta vai saisiko laadukkaampia ratkaisuja kenties vähemmän säännöstellyin keinoin?

Ajaako hankintalaki julkiset hankintaorganisaatiot käyttämään rajalliset resurssinsa sen noudattamiseen liittyviin koukeroihin? Jääkö enää riittävästi resursseja itse hankintaan, hankinnan kohteeseen ja sille asetettaviin tavoitteisiin sekä riskienhallintaan?

Julkisessa hankinnassa toisinaan jotain parempaakin

Se niistä möröistä ja julkisen hankinnan haasteista. Julkinen hankinta on toisaalta juurikin haasteellisuuden takia niin kiinnostavaa. Joka ikinen päivä oppii uutta.

Minulla ei ole ultimate-ratkaisua takataskussa, jokainen hankinnan kohde on erilainen, riippuen tarpeista, tavoitteista sekä tietenkin markkinoista ja tarjolla olevista ratkaisuista. Vieläkin, näin reilun kymmenen vuoden jälkeen, uusia mutkia tulee jatkuvasti ratkaistavaksi tai näen muiden julkisten hankkijoiden luovia ratkaisuja haasteisiin.

Mielestäni julkisessa hankinnassa on jotain hyvää ja toisinaan jopa parempaa. Vastaavia mietteitä olen kuullut myös yksityisen sektorin toimijoilta. Osaltaan hankintalaki on ohjannut miettimään ja kirjaamaan tahtotilaa auki vaatimusten ja sopimusehtojen muodossa sekä pohtimaan ennalta tarjousten yhdenmukaista vertailua.

Mielellään kuulisin lisää, jos Sinulla lukijani on hyviä oivalluksia julkisiin kilpailutuksiin liittyen.

Sparrailen aiheen parissa mielelläni!

Näihin mietteisiin ja ajatuksiin,

- Maria -