Kuten edellisessä blogitekstissäni kuvasin, toimittajahallinnan sisältö voi käytännön tasolla olla hyvin erilainen riippuen siitä onko kyse julkisen vai kaupallisen sektorin toimijasta. Lähden avaamaan vuonna 2017 julkaistun Valtion hankintakäsikirjan
Olen pohtinut paljon toimittajahallinnan suhdetta sopimushallintaan. Tulisiko toimittajahallinta olla sisällytettynä osaksi sopimushallintaa vai sopimushallinta sisällytettynä osaksi toimittajahallintaa? Onko edes oikeaa vastausta? Mitä merkitystä tällä on? Miksi edes pohtia
Kyllä ja Ei. Hankintoja sekä hankintatoimen laatua ja tehokkuutta mitataan usein eri mittaristoin. Hämmästystä ja kummastusta itselläni ovat aiheuttaneet toistuvasti matkan varrella eteen tulleet yksioikoiset määrälliset mittarit. Mittarit
Hankinnan ammattilaisilla on paljon erilaisia työnimikkeitä/titteleitä/rooleja. Toiset ovat pitkään olleet sitä mieltä, että jos et muussa pärjää niin hankinnassa varmaan on helppoa; siitä vaan ostat, hankit ja neuvottelet.
Gartnerin tutkimuksen mukaan vain 17% ostamiseen käytetystä ajasta käytetään keskusteluihin potentiaalisten tarjoajien kanssa. Itsenäiseen tutkimiseen netissä ostaja käyttää aikaa 27% ja siihen päälle 18% ajasta offline-tilassa tapahtuvaan tutkimustyöhön.
Valitettavan usein hankinnat nähdään vain pakollisena kulueränä, vaikka todellisuudessa kyse ei olekaan vain pakollisten ostotarpeiden tyydyttämisestä. On sitten kyse pienestä yrityksestä tai suuremmasta organisaatiosta, se mitä hankitaan määrittää
Olin taannoin eräässä seminaarissa, jossa luennoimassa oli Helena Åhman ihmismielen käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa. Mielestäni erinomainen luennoitsija, joka pistää ajattelemaan omaa toimintaa ja käyttäytymismalleja. Suosittelen ehdottomasti menemään mahdollisuuden tullen
Olen viime aikoina käynyt useita keskusteluja erilaisten yritysten kanssa. Keskusteluissa on hyvin vahvasti noussut esiin ajankäyttöön liittyvä teema niin sanottujen ad-hoc hankintojen muodossa. Esimerkiksi 30 hengen yrityksessä johtoasemassa
